Nonnis, meillä oli eilen tapaaminen, ja kuten ennakkotiedoista pystyi päättelemään, osanottajamäärä ei ollut suuri. Tehtiin vähän asioita, lähinnä treenattiin sitä, kuinka lämmitellään ja sitten keskusteltiin yleisistä asioista. Lämpimästi kiitos läsnäolleille työpanoksesta, ja epäorganisoitumiseni sietämisestä!
Yksi keskeinen, ellei keskeisin, teema on näytteleminen. Osalla on siitä kokemusta, osalla ei. Osa haluaa näytellä, osa ei. Mikäli ryhdymme työstämään esitystä, tämä edellyttää näyttelijöiltä tiettyjen taitojen hallintaa. Jos ei osaa pitää sivellintä kädessä, on vaikea luoda maalauksia. Nyt olisi erittäin tärkeää, että ne ihmiset joita näyttämöllä oleminen kiinnostaa, älähtäisivät. Osa on jo älähtänyt, mutta varmemmaksi vakuudeksi älähtäkää nyt vielä vaikka tämän tekstin kommenttiraitaan.
Mikäli teemme esityksen, se vaatii, kuten Greta on jo huomauttanut, sitoutumista. Ja työtunteja. Ideaalitapauksessa koko harjoituskauden (eli pari-kolme kuukautta) esityksen valmistamiseen käytetään vähintään 20 tuntia viikossa. Noin viikko, pari ennen ensi-iltaa voidaan tehdä täyttä päivää (eli tuplasti enemmän). Mutta tämä siis kaikkein intensiivisimmässä tapauksessa.
Lisäksi mielestäni ennen varsinaiseen harjoitusperiodiin siirtymistä täytyy treenata ihan yleisesti sitä, miten lavalla ollaan, liikutaan, puhutaan - ja ajatellaan. Siihenkin tarvitaan aikaa ja sitoutumista. Suomeksi siis ollaan paikalla ja tehdään töitä silloin kun on sovittu. Jos tehdään jotain ehkä ensi viikolla, niin mitään ei tule lopulta tehdyksi. Siitäkin huolimatta, että tämä on harrastus. Mutta vaativathan monet muutkin harrastukset säännöllistä harjoittelua, itsekuria ja rutosti aikaa.
Tästä johtuikin mieleeni, että vaikka meillä ei ole mitään paineita tehdä yhtään mitään, niin ehkä kannattaa tehdä aikataulu. Eli päätetään, että meillä on ensi-ilta silloin ja silloin. Muuten tapahtuu "ehkä-joskus-ensi-viikolla"-ilmiö, eikä esitystä koskaan tule.
Lisäksi puhuimme ohjaamisesta. Meillä on olemassa optio nimeltä työryhmäohjaus, joka ei saanut valtavaa kannatusta. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikki antavat yhtäläisen panoksen ohjaamiseen. Enemmän suosiota sai näkemys ohjaajan valitsemiseta. Koska kukaan ei näe itseään lavalla, tarvitaan joku, joka näkee, ja lopulta kommentoi, että toimiiko se, mitä lavalla tapahtuu. Diktaattoria kukaan ei tarvitse, saati halua, mutta toimivuuden kannalta lienee parasta, että joku pitää lankoja käsissään. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi organisoimaan ohjausta, kunnes toisin päätetään.
Hanna kertoo meille lisää esityksen visuaalisesta puolesta. Ehkä jotain unohtui kiireessä. Kysykää ja kommentoikaa.